EMMI HAKULINEN

Aluevaaliehdokas 2245, kokoomus, Länsi-Uusimaa

Year: 2023

  • Oppeja Iso-Britannian terveydenhuollon laadun mittaamisesta

    Osallistuin keskiviikkona THL:n vuotuiseen laaturekisterifoorumiin. Osallistujia oli vähemmän paikan päällä kuin kaksi vuotta sitten, mutta ohjelma oli stimuloivaa ja sekä mittaamisesta että johtamisesta kiinnostuneelle erittäin antoisaa.

    Muistivihko täyttyi päivän aikana hyvistä esimerkeistä ja näkökulmista, mutta erityisesti haluan nostaa Bruce Guthrien esityksen, jossa hän avasi Iso-Britannian Quality and Outcomes Frameworkin (QoF) pay-for-performance (P4P) kokemuksia. Muistipaikalle jäi vahva viesti harkinnan tärkeydestä insentiivien käytössä yhdistettynä mittaamiseen. Vain pientä osaa terveydenhuollon kokonaisuudesta on mahdollista mitata (QoF:in arvioidaan mitanneen korkeintaan 15 % yleislääkäreiden vastaanottotoiminnasta), mielekäs mittaaminen on silloinkin vaativaa ja riskeinä on, että insentiivien myötä toiminta ohjautuu pois ei-mitattavista tärkeistä asioista mitattaviin asioihin ja ammattilaisten sisäinen motivaatio kärsii (joka ennen insentiivejä ohjasi tekemistä luonnollisen kehityksen käyrällä).

    Tiivistäen:
    – ”Stop beating professionals with a stick about things you can’t measure”. Ongelmalliseen toimintaan on tärkeää puuttua, mutta ei monia muita samalla rankaisten tai sillä turhaan uhkaillen. Näin suututetaan vain turhaan hyvät tekijät. Jos keppiä halutaan käyttää, sitä on turvallisempaa kohdentaa ylemmälle taholle organisaatiossa.
    – “If you can’t measure it, you can’t manage it” on puppua ja väärin Walter Demingia lainattu. Oikea lainaus on ”It is wrong to suppose that if you can’t measure it, you can’t manage it – a costly myth”.
    – Laadun mittaaminen on itsessään arvokasta. Haastavaksi homma muuttuu, jos mittareita hyödynnetään insentiivimekanismin pohjana.

    Tilaisuudesta jäi paljon sulateltavaa, kun miettii, miten laadun ja vaikuttavuuden mittaamista hyödynnetään tulevaisuudessa. Miten laaditaan relevantteja mittareita ja valjastetaan ammattilaisten sisäinen motivaatio – kehityksen primus motor – käyttöön? Mitä riskejä liittyy lisääntyvään vaatimukseen vaikuttavuustiedon tuottamisesta ja hyödyntämisestä ja miten näitä riskejä voisi taklata?

    Mitä ajatuksia aihe herättää?

    Kirjoitus on julkaistu alunperin LinkedInissä.

  • LUVN sanoi ei Apotille

    Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue päätti edetä potilas- ja asiakastietojärjestelmäratkaisussa kilpailutukseen. Apottia ei siis tule.

    Päätös tehtiin maanantaina aluehallituksen kokouksessa ja sen pohjana oli sekä virkajohdon suositus että tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan yksimielinen lausunto kilpailutuksen puolesta. Taustalla oli keväällä ja kesällä toteutettu laaja selvitystyö, jossa kuultiin sekä eri tietojärjestelmätoimittajia markkinakartoituksen kautta että henkilöstöä hyvinvointialueen oman käytettävyystutkimuksen myötä. Selvitykset nähneenä olen ollut erittäin tyytyväinen sekä päätöksen valmisteluun että tehtyyn päätökseen. Päätöstä ei ole tehty vain mielikuvien pohjalta vaan kattavaan vertailutietoon nojaten ja ammattilaisiamme kuullen. Nämä eivät ole antaneet päättäjille muuta loogista vaihtoehtoa kuin sanoa ”vahva ei” Apotille.

    Moni on ollut huolissaan järjestelmäkentän pirstaloitumisesta Uudellamaalla ja kansallisestikin. Itse koen, että on suomalaisten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten etu, että meillä on markkinoilla useampia vaihtoehtoja tarjolla (sekä yksityisiä että inhouse-ratkaisuja). Kilpailulla on tapana tehdä hyvää sekä laadullisen kehityksen että kustannuskehityksen näkökulmista, kannustaen positiiviseen erottumiseen ominaisuuksien osalta ja pitämään kustannukset aisoissa. Tavoitteena tulisikin yhden kansallisen järjestelmän sijaan olla, että tiedot liikkuvat järjestelmärajojen yli, riippumatta järjestelmätoimittajista. Tätä edistetään onneksi jo kansallisesti mm. THL:n tiedonhallinnan ohjauksen kautta.

    Seuraavana askeleena on kilpailutus ja sen strategisten askelmerkkien asettaminen. Omalta osaltani toivon, että mammutin sijaan tunnistetaan keskeiset kilpailutettavat kokonaisuudet ja ollaan valmiita tarvittaessa pilkkomaan pakettia osakokonaisuuksiin. On tärkeää, että kustannusten lisäksi järjestelmien ominaisuudet ja käytettävyys pidetään kilpailutuskriteereissä vahvasti mukana. Samalla toivon, että mahdollistuisi myös pienempien toimijoiden kilpailuun osallistuminen. Näillä voi olla vahvemmat insentiivit pitää oma palasensa ns. mintissä kuin valtavalla toimijalla, joka toimittaa koko roskan. (Tämän todettuani, olen jälleen iloinen, että emme päädy Apottiin, joka oli alun alkaenkin liian suuren kokonaisuuden kilpailutuksen tulos.)

    Kirjoitus on julkaistu alunperin Facebook-sivullani.

  • APTJ-ratkaisu tulossa käsittelyyn Tulevaisuus ja kehittäminen -lautakunnassa

    LUVN:n Tulevaisuus ja kehittäminen -lautakunta käy torstain 8.6.2023 ylimääräisessä kokouksessaan lähetekeskustelun asiakas- ja potilastietojärjestelmäratkaisujen vaihtoehtoja koskien. Tavoitteena on nykyisten 11 APTJ-järjestelmän harmonisointi. Miten harmonisointi toteutetaan ja miten asiasta päätetään on tärkeää toimivan lopputuloksen kannalta. 

    Isona kysymyksenä heti alkuun on, valitsemmeko hyvinvointialueella kokonaisratkaisuksi Apotin vai lähdemme kilpailutukseen ja/tai etsimään muuta ratkaisua (esim. ESKO, jolle tulossa ratkaisu myös PTH-puolelle).

    Nyt on erittäin tärkeä aika vaikuttaa, mutta myös kuulla näkemyksiä aiheeseen liittyen. Itse suhtaudun kriittisesti Apottiin, mutta kuulen edelleen mielelläni näkemyksiä sekä puolesta että vastaan sekä sen että muiden vaihtoehtojen osalta.

    Jos päätös koskettaa sinua tai omaat aiheesta kokemusta tai näkemystä, ole minuun rohkeasti yhteydessä. 

    Käytännön tasolla ratkaisu koskettaa sekä alueemme ammattilaisia että asukkaita palvelujen käyttäjinä ja veronmaksajina.

    Kirjoitus on julkaistu alunperin Instagramissa.

  • Liikkumattomuuden trendi tulee kääntää

    Olympiakomitean Petri Keskitalo kiteytti tänään hyvin Vaikuttavuusseura ry:n webinaarissa, miksi lasten ja nuorten liikkumisen lisäämisen tulisi olla kaikkien agendalla kevään eduskuntavaaleissa sekä laajemmin hyvinvointialueilla, kunnissa, kouluissa ja perheissä: “Aikuisilla on vastuu varmistaa, että jokaisella lapsella on mahdollisuus kasvaa terveeksi aikuiseksi.”

    Liikkumattomuuden trendi on nykyisellään hälyttävällä tasolla. UKK-instituutin arvioiden mukaan liikkumattomuuden kustannukset ylittävät nykyisellään yli 3 miljardia vuositasolla. Samalla Move-mittauksista nähdään, että koululaisten fyysinen toimintakyky on huolestuttavalla tasolla. Vielä 4-6-vuotiaat lapset liikkuvat määrällisesti riittävästi (95% vähintään 3h päivässä), mutta kouluun siirryttäessä aktiivisuus vähenee ja päivittäiset askelmäärät tippuvat kunnes lukioiässä ovat alimmillaan ennen vanhuutta (70v+). Tilanne ei ole kestävä tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän saati laajemmin yhteiskunnan kantokyvyn kannalta.

    Tilanteen kääntäminen edellyttää panostuksia erityisesti lasten ja nuorten liikuntaan, mutta myös aikuisten liikunnan lisäämiseen kannattaa pyrkiä. Kotoa opittu liikunnallinen elämäntapa kantaa pitkälle (jopa keski-ikään asti), mutta se ei yksinään riitä ja sekin vaatii tukea yhteiskunnan rakenteilta. Pidetäänhän siis liikkumisen asiaa ylhäällä nyt vaalien alla ja vaikuttamistahoillamme, jotta suunta kääntyy johdonmukaisilla toimilla ja nykyiset ja tulevatkin sukupolvet saavat nauttia liikunnan hedelmistä hyvän fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn muodossa, hyvinvointina.


    Kirjoitus on alunperin julkaistu LinkedInissä.