Näissä aluevaaleissa äänimäärä ei riittänyt valtuustoon ja olo on nyt yhden yön valvomisen jälkeen samaan aikaan sekä kiitollinen että pettynyt. Kiitollinen jokaiselle äänestäneelle siitä, että nämä ovat antaneet oman äänensä näissä vaaleissa juuri sotepe-kysymyksistä motivoituneelle asiantuntevalle vaihtoehdolle, sekä kuluneen reilun kolmen vuoden matkasta nykyisessä valtuustossa ja mahdollisuuksista oppia uutta ja samalla palvella oman hyvinvointialueen päätöksentekoa omalla osaamisella. Pettynyt siitä, ettei tällainen vaihtoehto uudenlaisessa tuplavaaliasetelmassa kantanut pidemmälle. Tästä muutama oppi / johtopäätös vastaavanlaista kampanjaa pohtivalle sekä vaalijärjestelmän toiminnasta kiinnostuneelle (huom. kahden aluevaalin ja yhden yön syväanalyysin pohjalta) alla.

Mitä olisi siis pitänyt tehdä toisin, jotta äänimäärä olisi lisääntynyt edelliskerrasta ja vienyt valtuustoon eikä laskenut kuten tällä kertaa kävi?

Tiivistän keskeisimmät havaintoni vaalituloksesta tuplavaaliasetelmaan sekä jalkatyön merkitykseen. 

Länsi-Uudenmaan kokoomusryhmä odotetusti pieneni samalla kun Espoon valtuustoryhmä piti paikkamääränsä. Aluevaltuustoryhmästä tippui ensimmäisissä aluevaaleissa sinne nousseita sote-osaajia ja tilalle nousi käytännössä hyviä kuntavaalikampanjoita vetäneitä ehdokkaita tilalle. Nopealla laskennalla valtuustoon meni läpi ainoastaan yksi ehdokas, joka olisi ollut ehdolla vain aluevaaleissa. Hän oli kokenut lääkäri ja aluehallituksen jäsen. Muut läpimenijät olivat ehdolla myös omissa kunnissaan ja menivät niissä myös kunnallisvaltuustoon. Katsoen myös varasijoille nousseiden listaa, on vedettävissä johtopäätös, että valtaosa äänestäjistä on äänestänyt samaa henkilöä kunta- ja aluevaaleissa. Kun on seurannut alkuvuoden ehdokkaiden kampanjoita, on myös havaittavissa, että tässä aluevaltuusto on luultavasti kärsinyt enemmän asetelmasta osaamisen tippumisella kuin kunnanvaltuusto, koska läpimenijöiden kampanjat ovat kohdentuneet vahvemmin kunnallispuolen teemoille. 

Tuplavaaliasetelman haastavuus aluevaaliehdokkaalle oli odotettavissa mutta samalla myös sellainen, jota oli vaikea arvioida valistuneesti etukäteen. Halusinhan itsekin äänestää osaavaa ja motivoitunutta tyyppiä erikseen aluetasolle – siksi lähdin jälleen ehdolle. 

Eniten kampanjan aikana pääsi yllättämään, kuinka olemattomia puolueiden ja isojen medioiden nostot olivat vaalinsa valinneista ehdokkaista. Keskustelu keskittyi kansanedustajien ehdolle asettumisten uutisoinnille, mutta muuten oletuksena tuntui olevan, että ehdokkaat ovat ehdolla molemmissa vaaleissa eikä äänestäjälle tarvitse tehdä aktiivisesti näkyväksi vaihtoehtoja, joissa ehdokas on jo itse valikoinut valtuustopaikkojen välillä esim. vaalikoneiden profiileissa. Käytännössä tämä johtaa asetelmaan, jossa läpimenijät ovat pääosin tuplaehdokkaita, joista valtaosa keskittyy joko kunnallistason kysymyksiin tai aluetason kysymyksiin, mutta molemmille tasoille päätyy useampia “rivivaltuutettuja”, jotka eivät tuo merkittävää lisää itse valtuustotyöhön, mutta vievät kyllä paikan potentiaalisesti osaavammilta ja motivoituneemmilta ehdokkailta listalla. Kun näissä vaaleissa oli kyse niinkin tärkeästä ja haastavasta kokonaisuudesta kuin sotesta, kuvio harmittaa ihan kansalaisena. Tämän jälkeen on myös helpommin perusteltavissa erillisen aluevaalin poistaminen jollakin aikavälillä.

Toinen tärkeä nosto liittyy jalkatyöhön. Osaaminen ja hyvä jo tehty työ ei tavoita äänestäjiä jos siitä ei ole riittävästi äänestäjille kertomassa. Oman puolueeni läpimenneet ehdokkaat tekivät merkittävät kampanjat niin ajankäytöllisesti kuin vaalibudjettienkin kannalta ja monella oli suoranainen tiimi työn tukena. Itse vedin kampanjan yksin viimeisellä raskauskolmanneksella ja skippasin tästä johtuen turuilla ja toreilla pyörimisen sekä perinteisen flaikutuksen, koska olin epävarma sen merkityksestä viime vaalien jälkeen. Samalla en ehtinyt kirjoittaa ja somemarkkinoida yhtä pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti kuin edellisvaaleissa, joten viestintä kohdentui liikaa omalle olemassaolevalle verkostolle (staattisin kuvin ja tekstein) eikä saavuttanut riittävässä määrin muita äänestäjiä. Jälkikäteen ajateltuna erityisesti ajankäytöllinen panostus, huomioiden tuplavaaliasetelman, oli täysin riittämätön läpipääsyyn vaadittavien äänimäärien saavuttamiseen kevätvaaleissa, joissa läpimenneet ehdokkaat kohtasivat potentiaalisia äänestäjiä aamuin ja viikonloppuisin viikkojen ajan.

Omalta osaltani vaalitulos selkeyttää osin asioita eikä työ soten parissa lopu. Edessä on vielä yksi lautakuntakokous ja sen jälkeen pyhitän loppuvuoden vanhempainvapaalle. Tammikuussa 2026 päivätyö soten parissa jatkuu – pitkästä aikaa kehittämisen lisäksi tutkijakulmalla. Isossa kuvassa kiitollisena odotan jo innolla tulevaa!