EMMI HAKULINEN

Aluevaaliehdokas 2245, kokoomus, Länsi-Uusimaa

Category: Valtuustotyö

  • Ehdolla Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoon

    2.-13.4.2025 käydään aluevaalit, joissa valitaan uudet henkilöt aluevaltuustoihin päättämään yhteisistä sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluistamme. Olen ehdolla Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoon jatkaakseni aktiivista työtäni vaikuttavien palvelujen, tietoon perustuvan päätöksenteon ja järkevien prosessien eteen.

    Länsi-Uudellamaalla päätöksenteko kattaa n. 0,5 milj. asukkaan palvelut ja n. 10 000 henkilöä työllistävän organisaation palvelutuotannon. Toimintaa ohjaava rahoitus ja lainsäädäntö tulevat valtiolta, joten valtuuston haastavana tehtävänä on määrittää oman alueen näkökulmasta, miten kokonaisuuksia priorisoidaan ja miten esim. alueen omaa palveluverkkoa, -tuotantoa ja -järjestämistä kehitetään. Päätöksenteko edellyttää asiantuntemusta ja motivaatiota, joita minulta löytyy sote-kysymyksiin keskittyneenä diplomi-insinöörinä ja projektipäällikkönä sekä alueen Kirkkonummella syntyneenä ja Espooseen kotiutuneena asukkaana ja pienten lasten äitinä.

    Länsi-Uudellamaalla on valtavasta organisaatiouudistuksesta huolimatta päästy hyvään vauhtiin palvelujen uudistamisessa. Työtä kuitenkin riittää ja se vaatii kirittäjiä. Kuluneella valtuustokaudella olen toiminut varavaltuutettuna ja Tulevaisuus ja kehittäminen -lautakunnan varsinaisena jäsenenä ja näissä rooleissa mm.:

    • Sanonut ei Apotille lautakuntajäsenenä puolustaen ammattilaistemme työskentelyolosuhteita ja hyvinvointialueen järkevämpää rahankäyttöä.
    • Lobannut hallitusneuvottelujen alla toisiolain uudistamisen tarvetta ja näin pyrkinyt parantamaan tutkimuksen ja tiedolla johtamisen edellytyksiä niin Länsi-Uudellamaalla kuin kansallisesti sote-kentällä.
    • Nostanut esiin perusterveydenhuollon ja suunterveydenhuollon kiireettömän hoidon ajanvarauksen ongelmia niin asukkaiden kuin tiedolla johtamisen näkökulmasta ja vaatinut konkreettisia muutoksia ns. ajanvarauslottoon, jossa aikoja on saanut, kun on onnistunut soittamaan oikealla hetkellä eikä alkuperäisen yhteydenoton ajankohdan ja jonoon asettumisen perusteella.

    Tulevalla kaudella haluan jatkaa työtä niin isompien linjojen päätöksenteossa kuin arjen ongelmakohtien esiintuomisessa ja ratkomisessa. Isona painopisteen muutoksena tulee olla fokuksen siirto talouden tasapainotuksesta palvelujen asiakaslähtöisyyden lisääntymiseen sekä esim. terveyspalveluissa hoidon jatkuvuuden paranemiseen.

    Päätöksentekijänä olen asiakeskeinen, saan suuni auki ja pyrin keskittymään tavoitteisiin, toimintaedellytyksiin ja siihen, miltä palveluiden järjestäminen asukkaan ja rivitason ammattilaisen näkökulmasta vaikuttaa, ja jättämään käytännön ratkaisujen suunnittelun ammattilaisille, kun saman tavoitteen saavuttamiseen on monta reittiä. Haluan keskittyä nimenomaan aluevaltuuston päätettävissä oleviin kysymyksiin enkä hae samaan aikaan päätöksentekijäksi kaupunginvaltuustoon.

    Minua voi äänestää violetilla lipukkeella numerolla 2245. Muistathan myös suositella minua potentiaalisena ehdokkaana länsiuusimaalaisille tutuillesi!

    – Emmi (2245, kokoomus, Länsi-Uusimaa)

  • Miten palautamme luottamuksen hyvinvointialueen palveluihin?

    Tätä pohdittiin tänään LUVN aluevaltuuston seminaarissa ministerin alustuksen, virkahenkilöiden tilannekatsausten ja kansainvälisten esimerkkien evästäminä. Arjen hyvää perustyötä ja hienoja kehittämishankkeita tulee tuoda esiin, mutta samalla tärkeää on, että palvelutuotannon ongelmiin suhtaudutaan vakavasti ja ratkotaan tosissaan.

    Luottamuksen kannalta nostin seminaarin yleiskeskustelussa tärkeänä, että asukkaat voivat luottaa, että he saavat palvelua tarpeensa mukaisesti priorisoituna ja oikeudenmukaisesti. Nykyinen toimintamalli esim. kiireettömien aikojen varauksessa peruspalveluissa ei tätä tällä hetkellä toteuta ja näyttäytyy asukkaille epäoikeudenmukaisena. Jonoon ei oteta välttämättä ollenkaan yhteydenoton kohdalla vaan vastataan “ei-oolla” (esimerkki suunterveydenhuollosta) ja jos jonossa on, aikaa ei silti saa välttämättä jonoon asettamisjärjestyksessä (esimerkki neuvolan ikäkausitarkastuksista). Nämä tilanteet nakertavat luottamusta julkiseen palvelujärjestelmään ja ovat täysin ratkottavissa parantaen palvelukokemusta ja tätä kautta luottamusta merkittävällä osalla alueemme väestöä.

    Luottamus on tärkeä teema myös suhteessa osaaviin sote-ammattilaisiin. KV-esimerkkien (Norjan omalääkärimalli, Ruotsin Praktikertjänst) jälkeen oli pohdittava: mihin korkeasti koulutettujen ammattilaisten autonomia on unohtunut suomalaisen järjestelmän kehityksessä? Nykymallin isona trendinä kun näyttäytyy olevan mikromanageeraus niin hyvinvointialueiden sisällä kuin valtion tasolla. LUVNissa kysymykseen pyritään vastaamaan osin ammatinharjoittaja-pilotilla, mutta omana toiveenani on, että autonomiaa (ja potilaiden hoidon jatkuvuutta) lisääviin toimiin panostetaan läpi palvelutuotantomme.

    Kirjoitus on julkaistu alunperin LinkedIn-postauksena.

  • Laaturekisterien vertaiskehittämispäivä – katse tavoitteisiin

    “Ei rakastuta keinoihin vaan tavoitteisiin”, kiteytti Aapo Tahkola THL:n Laaturekisterien vertaiskehittämispäivässä Oulussa.

    Kehittäjänä ja sivutoimisena päätöksentekijänä tätä ei voi mielestäni koskaan muistuttaa itselleen liikaa. Keinot ovat tärkeitä, mutta suunta on vielä tärkeämpi, kun toimintaa kehitetään ja ohjataan. Suunta kun usein puuttuu tai se jätetään epäselväksi, jolloin kehittäminenkin jää epämääräiseksi asioiden edistämiseksi, josta saatetaan “oppia paljon” saamatta kuitenkaan konkreettista muutosta aikaiseksi.

    Omana konkreettisena toiveenani on, että isojen kansansairauksien osalta (aloittaen diabeteksesta) laaturekisterien indikaattorien kehitystä seurataan hyvinvointialueilla tulevaisuudessa poliittista johtoa myöten. Jos LDL-arvot ovat viestinnällisesti väärä formaatti, vältetyt sydän- ja aivoinfarktit euroineen toivottavasti herättelevät myös päättäjiä ennaltaehkäisyn merkitykseen (huomioiden, että siihenkin käytettävät resurssit ovat rajalliset, ja kohdennettava oikein – tietoon pohjautuen ja ammattilaisten toimesta).

    Kiitos THL Laaturekisterit ajatuksia herättävästä päivästä ja kohtaamisista!


    Alkuperäinen kirjoitus julkaistu LinkedInissä.

  • LUVN sanoi ei Apotille

    Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue päätti edetä potilas- ja asiakastietojärjestelmäratkaisussa kilpailutukseen. Apottia ei siis tule.

    Päätös tehtiin maanantaina aluehallituksen kokouksessa ja sen pohjana oli sekä virkajohdon suositus että tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan yksimielinen lausunto kilpailutuksen puolesta. Taustalla oli keväällä ja kesällä toteutettu laaja selvitystyö, jossa kuultiin sekä eri tietojärjestelmätoimittajia markkinakartoituksen kautta että henkilöstöä hyvinvointialueen oman käytettävyystutkimuksen myötä. Selvitykset nähneenä olen ollut erittäin tyytyväinen sekä päätöksen valmisteluun että tehtyyn päätökseen. Päätöstä ei ole tehty vain mielikuvien pohjalta vaan kattavaan vertailutietoon nojaten ja ammattilaisiamme kuullen. Nämä eivät ole antaneet päättäjille muuta loogista vaihtoehtoa kuin sanoa ”vahva ei” Apotille.

    Moni on ollut huolissaan järjestelmäkentän pirstaloitumisesta Uudellamaalla ja kansallisestikin. Itse koen, että on suomalaisten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten etu, että meillä on markkinoilla useampia vaihtoehtoja tarjolla (sekä yksityisiä että inhouse-ratkaisuja). Kilpailulla on tapana tehdä hyvää sekä laadullisen kehityksen että kustannuskehityksen näkökulmista, kannustaen positiiviseen erottumiseen ominaisuuksien osalta ja pitämään kustannukset aisoissa. Tavoitteena tulisikin yhden kansallisen järjestelmän sijaan olla, että tiedot liikkuvat järjestelmärajojen yli, riippumatta järjestelmätoimittajista. Tätä edistetään onneksi jo kansallisesti mm. THL:n tiedonhallinnan ohjauksen kautta.

    Seuraavana askeleena on kilpailutus ja sen strategisten askelmerkkien asettaminen. Omalta osaltani toivon, että mammutin sijaan tunnistetaan keskeiset kilpailutettavat kokonaisuudet ja ollaan valmiita tarvittaessa pilkkomaan pakettia osakokonaisuuksiin. On tärkeää, että kustannusten lisäksi järjestelmien ominaisuudet ja käytettävyys pidetään kilpailutuskriteereissä vahvasti mukana. Samalla toivon, että mahdollistuisi myös pienempien toimijoiden kilpailuun osallistuminen. Näillä voi olla vahvemmat insentiivit pitää oma palasensa ns. mintissä kuin valtavalla toimijalla, joka toimittaa koko roskan. (Tämän todettuani, olen jälleen iloinen, että emme päädy Apottiin, joka oli alun alkaenkin liian suuren kokonaisuuden kilpailutuksen tulos.)

    Kirjoitus on julkaistu alunperin Facebook-sivullani.

  • APTJ-ratkaisu tulossa käsittelyyn Tulevaisuus ja kehittäminen -lautakunnassa

    LUVN:n Tulevaisuus ja kehittäminen -lautakunta käy torstain 8.6.2023 ylimääräisessä kokouksessaan lähetekeskustelun asiakas- ja potilastietojärjestelmäratkaisujen vaihtoehtoja koskien. Tavoitteena on nykyisten 11 APTJ-järjestelmän harmonisointi. Miten harmonisointi toteutetaan ja miten asiasta päätetään on tärkeää toimivan lopputuloksen kannalta. 

    Isona kysymyksenä heti alkuun on, valitsemmeko hyvinvointialueella kokonaisratkaisuksi Apotin vai lähdemme kilpailutukseen ja/tai etsimään muuta ratkaisua (esim. ESKO, jolle tulossa ratkaisu myös PTH-puolelle).

    Nyt on erittäin tärkeä aika vaikuttaa, mutta myös kuulla näkemyksiä aiheeseen liittyen. Itse suhtaudun kriittisesti Apottiin, mutta kuulen edelleen mielelläni näkemyksiä sekä puolesta että vastaan sekä sen että muiden vaihtoehtojen osalta.

    Jos päätös koskettaa sinua tai omaat aiheesta kokemusta tai näkemystä, ole minuun rohkeasti yhteydessä. 

    Käytännön tasolla ratkaisu koskettaa sekä alueemme ammattilaisia että asukkaita palvelujen käyttäjinä ja veronmaksajina.

    Kirjoitus on julkaistu alunperin Instagramissa.

  • KELA-korvauksia leikataan – mitä ajatella?

    Hallitus esittää eduskunnalle yksityisten terveyspalveluiden KELA-korvauksiin n. 64 miljoonan euron leikkauksia, jotka kohdentuvat erityisesti lääkäripalkkioihin (28 milj. euroa) ja tutkimuksen ja hoidon kustannuksiin (36 milj. euroa). Fysioterapiaa tai muiden kuin psykiatrin, hammaslääkärin tai suu- ja leukakirurgin määräämiä tutkimuksia ja toimenpiteitä ei enää tueta jatkossa. Yleis- ja erikoislääkärikäyntien osalta siirrytään tasasuuruiseen yleistaksaan pois lukien psykiatrien ja erikoishammaslääkärien käynnit, joilta maksetaan jatkossakin erikoistaksan mukainen korvaus. Käytännössä jäljelle jää fokus suunterveydenhuoltoon ja mielenterveyspalveluihin, mutta muita korvauksia leikataan rankalla kädellä: 2019 tasosta lääkäripalkkioiden leikkaus on n. 51 % (n. 55 milj. euroa v. 2019) ja tutkimuksista ja toimenpiteistä huimat n. 91 % (n. 39,5 milj. euroa v. 2019).

    Ennen esityksen lyttäämistä on hyvä tutustua sen taustoihin.

    Yksityisten palveluiden KELA-korvausten on annettu 30 vuoden ajan näivettyä inflaation ja eri hallitusten säästötoimien myötä. Kovista puolustuspuheenvuoroista huolimatta korvauksia on juustohöylätty myös yksityisiin palveluihin nykyhallitusta suopeammin suhtautuvien hallitusten aikoina. Kaiken tämän seurauksena, kun esimerkiksi vuonna 2000 yksityisen lääkärikäynnin korvaus kattoi 36 % käynnin kustannuksesta, vastasi vuonna 2019 korvaus enää 15 % käynnin kustannuksesta. Nykyisillä käyntihinnoilla on vaikea nähdä, että ohjausvaikutus julkisen jonoista vahvemmin omarahoitteisiin palveluihin on ollut enää pitkään aikaan merkittävä. Tämä on myös toiminut lainsäädäntöuudistuksen suurimpana perusteluna.

    Rajallisten resurssien maailmassa on mielestäni älyllisesti rehellistä, että järjestelmään tehdään nyt mittava muutos – joskin nykyisen julkisen terveydenhuollon kriisin huomioiden mahdollisesti väärän suuntainen. Suuntaa kritisoivat myös esityksestä lausuneet tahot, joiden mielestä korvaustasoa tulisi leikkausten sijaan ”ennemminkin korottaa vastauksena hoitovelkaan”. Riittävän suuruinen korvaus voisi ohjata keskituloisia kustannusvaikuttavasti pois julkisen jonoista ja helpottaa painetta ammattilaisten niskasta mm. koronavuosista ylikuormittuneessa järjestelmässä sekä vähentää esimerkiksi palveluseteleihin liittyvää byrokratiaa. Se voisi myös pienentää kansalaisten ja työnantajien intoa yksityisten sairasvakuutusten hankkimiselle julkisen terveysjärjestelmän rinnalla, jonka pitkälti samat tahot verovaroin kustantavat.

    Mikäli panostuksiin ei ole kuitenkaan ideologisista syistä pokkaa (koska kohdentuu erityisesti ”hyväosaisten palveluihin”) tai niiden ohjausvaikutuksille ei ole riittävää näyttöä, on sinänsä hyvä, että höyläämisen jatkamisen sijaan verovaroille tehdään kategorisempia kohdennuksia ja ollaan valmiita myös leikkaamaan jostain. Rahoille löytyy kyllä käyttöä uusilla hyvinvointialueilla.

    Tulevaisuuden päätöksentekoa varten toivoisin, että sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä huomioitaisiin kuitenkin nykyistä vahvemmin ja kiihkottomammin myös yksityisten palveluiden käyttö, joka on keski- ja hyvätuloisten osalta merkittävää mutta tilastoissa piilossa. Ehdotettujen leikkausten myötä sen seuranta vaikeutuu entisestään, kun tilastot nykyisistä korvauslajeista menetetään. Mikäli yhteiskunnan tavoitteena on maksimoida kansalaisten hyvinvointi käytettävissä olevin resurssein, tarvitsemme kokonaiskuvaa siitä, minkälaisia erilaisia palveluja kansalaiset nykyisellään käyttävät ja miten tämä kokonaisuudessaan kustannetaan. Nykysysteemistä tämä tieto hyvin kootusti puuttuu, mikä vaikeuttaa järjestelmän toiminnan arviointia ja vaikuttavaa ohjausta niin alueellisella kuin kansallisella tasolla.

    Kirjoitus on julkaistu alunperin Facebookissa.

  • Henkilöstön työhyvinvointi keskiöön

    Aluevaalien alla on puhuttu paljon henkilöstöpulasta niin hoitohenkilöstön, terveyskeskuslääkärien kuin mielenterveyspuolen ammattilaisten (psykiatrit, psykoterapeutit ym.) osalta. Henkilöstövajaus on todellinen ongelma, joka vaatii moninaisia ratkaisuja pitkän aikavälin koulutusmäärien lisäämisestä lyhyen aikavälin johtamiskulttuurin muuttamiseen ja lisäapujen hakemiseen esim. yksityistä sektoria hyödyntämällä jonojen purussa.

    Se, mikä tilannetta ei ratko, on lainsäädännön tiukentaminen niin hoitajamitoituksen kuin perusterveydenhuollon hoitotakuun osalta. Ei vaikka SDP kuinka näin väittää. Tiukentuva lainsäädäntö puuttuvien osaajien tilanteessa “johtaa katastrofiin” Kaisu Pitkälän ja Pekka Mäntyselän 14.1. HS-mielipidekirjoitusta lainatakseni.

    Mitä sitten voimme aluevaltuustoissa saada aikaan? Itse haluan nostaa työhyvinvoinnin ja työntekijöiden pysyvyyden Länsi-Uudellamaalla yhdeksi keskeisistä aluevaltuuston seuraamista asioista. Korkea henkilöstövaihtuvuus, hakemuksettomat rekrytoinnit ja heikot tulokset niin johdon palautteissa kuin työntekijöiden hyvinvointikyselyissä eivät saa olla hyväksyttäviä alueella, joka on muuten Suomen houkuttelevinta seutua asua ja elää.

    Henkilöstön pitoon tulee myös panostaa. Palkkaharmonisaatio parantaa osan työntekijöiden oloja jo hyvinvointialueiden alkumetreillä mutta sen jälkeenkin on tehtävää. Kokemuksesta ja vastuunkannosta tulee voida palkita ja henkilöstön kouluttautumista tukea – se tukee sekä hoidon vaikuttavuutta että lisää työnantajan houkuttelevuutta nuorille ja pitoa kokeneille konkareille.

    Tarvitsemme lisäksi johtamiskulttuuria, jossa esihenkilöt ovat alaistensa puolella ja työaikajärjestelyissä tullaan ihmistä vastaan. Konkreettisena esimerkkinä palkaton lyhyt vapaa työntekijän toivomassa kohtaa voi säästää veronmaksajalta usean viikon sairaslomakustannukset myöhemmin. Samaan hengenvetoon on todettava, että huonoon johtamiseen meillä ei ole varaa ja siihen on voitava puuttua – tarvittaessa johtajamäärää vähentämällä. Vastuusta maksetaan, joten sitä on myös kannettava, niin toiminnan vaikuttavuudesta kuin omien työntekijöiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

    Loppuun on pakko korostaa, että tarvitaan myös toimintamallien uudelleenarviointia, teknologian hyödyntämistä sekä työperäistä maahanmuuttoa. Tekijäpulaa on myös soten ulkopuolella.

    Kirjoitus on julkaistu alunperin Facebookissa.

  • Perusterveydenhuollon hoitoonpääsylle kyllä – hoitotakuulle ei

    Perusterveydenhuollon hoitoonpääsy on vaalien kuuma peruna. Kaikki ehdokkaat lienevät samaa mieltä siitä, että hoitoon on päästävä, kun hoitoa tarvitsee. Erot nousevat esiin, kun arvioidaan, kuinka nopeasti ja millä perustein.

    Oma näkemykseni on, että julkisella puolella arvion hoidontarpeesta ja sen kiireellisyydestä pitäisi tulla ammattilaiselta asiakasta ja tarvittaessa omaisia kuullen. Perusterveydenhuollon jonoja on syytä lyhentää esim. Länsi-Uudellamaalla, jossa ns. T3-aika eli kolmas vapaa kiireetön aika lääkärille oli esim. monilla Espoon terveysasemilla vuonna 2021 90 päivän odotuksen päässä. Tämä on pitkä aika odottaa mietityttävän, lääkärin arviota vaativan vaivan kanssa.

    Tavoitteen asetanta tulee kuitenkin miettiä kuntoon. Jonoja ei ole tarve nollata eikä edelleenkään kaikkien vaivojen kanssa ole tarve nähdä lääkäriä. Kummankaan tavoittelu ei ole vaikuttavaa yhteisten voimavarojen käyttöä. Myös perusterveydenhuollon 7 päivän kiireettömän hoidon hoitotakuuta tulisi mielestäni tarkastella kriittisesti.

    Hoitotakuun ideana on, että hoidon tarpeen arvion jälkeen hoitoon pääsee 7 päivän sisällä – riippumatta siitä vaatiiko hoidon kiireellisyys lääkärikäyntiä juuri viikon sisällä. Kaikki potilaat eivät tätä tarvitse. Osa on aidosti kiireettömiä, mutta heidät tulisi kuitenkin jossain kohtaa lääkärin tavata. Laki vaatisi näiden potilaiden priorisoimista ajanvarauksessa, jonka tehtävänä on myös pitää huoli, että jo käynnistetyt hoidot saatetaan maaliin, kroonikoiden kontrollit hoidetaan ajallaan eivätkä käynnissä olevat hoidot pitkity. Pahimmillaan pelkään, että hyvää tarkoittava laki sitoo ammattilaisten käsiä ja johtaa sakkaavan järjestelmän osaoptimoitiin: priorisoidaan jonoja ja hoitojen aloittamista hoidettujen potilaiden sijaan. (Kertaluokkaa pahemmassa tilanteessa karsitaan vielä hoidontarpeen arviosta resurssia, jottei hoitoa odottavia pääse kertymään.)

    Käynnissä olevassa, massiivisessa uudistuksessa toivoisin lainsäätäjiltä hoitoonpääsyn kohdalla malttia. Kun kädessä on vasara, moni asia näyttää naulalta. Lainsäädännön tulisi kuitenkin olla viimeisiä keinoja ratkaista aidosti monimutkaista ongelmaa. Laki ei kannusta oikeaan suuntaan vaan potkii siihen kirjattuun suuntaan.

    Hoitoonpääsyä voidaan ja tulee kuitenkin kehittää. Ratkaisuja onneksi myös löytyy ja niitä on implementoitu hyvin tuloksin yksityisellä sektorilla, YTHS:llä ja julkisella puolella ympäri Suomea. Esimerkiksi sähköisillä palvelukanavilla ja ratkaisuilla voimme nopeuttaa helppojen potilastapausten hoitoa ja rauhoittaa ammattilaisten työtä. Hoidon jatkuvuutta parantamalla esim. omahoitajamallilla tai hammaslääkärien vaihtuvuutta vähentämällä voimme taas vähentää turhia palvelukäyntejä ja tehostaa ajankäyttöä, kun potilaan tilanne ja hoitosuunnitelma on jo ammattilaiselle tuttu. Yksityisiä toimijoita tulee myös hyödyntää jonojen purussa erityisesti nyt pian kahden koronavuoden jälkeen. Emme voi vain lisätä vaatimuksia ja jatkuvasti vaatia terveydenhuollon työntekijöitämme venymään.

    Jonoja on lyhennettävä tekemällä asioita fiksummin tai tarvittaessa hankkimalla apuja. Samalla ammattilaisille tulee kuitenkin jättää eväitä arkityönsä priorisointiin. Siksi ratkaisut, ei lainsäädäntö, edellä hoitoonpääsyn kohdalla.

    Kirjoitus on julkaistu alunperin Facebookissa.

  • Mistä aluevaaleissa on kyse?

    Vaikka sote-uudistusta on valmisteltu jo pitkään ja ryöpytetty mediassa, uskon, että monelle äänestäjälle on edelleen epäselvää, mistä näissä vaaleissa on kysymys ja mitä nämä uudet hyvinvointialueet oikein ovat – erityisesti Uudenmaan alueella, johon sorvattiin muusta Suomesta poikkeava malli.

    Sote-uudistuksen tavoitteena on siirtää palveluiden järjestämisvastuuta pieniltä kunnilta suuremmille alueille. Isommat väestövastuualueet mahdollistavat monipuolisempien palvelujen tarjoamisen kansalaisille myös pienissä kunnissa ja lisäävät kansalaisten yhdenvertaisuutta, kun palvelutarjoama ja palvelujen myöntämisen kriteerit yhdenmukaistuvat. Eduskunnassa läpimenneessä sote-mallissa näitä isompia alueita kutsutaan hyvinvointialueiksi.

    Hyvinvointialue on nimenä hieman harhaanjohtava, koska valtaosa varsinaista hyvinvointia tuottavista palveluista (sivistystoimi, liikuntapalvelut, kulttuuripalvelut) on uudistuksen jälkeenkin kuntien vastuulla. Sen sijaan terveys- ja sosiaalipalveluiden ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy 2023 alussa kunnilta hyvinvointialueille. Jatkossa palvelutarjoamasta, palvelupisteistä ja resursseista päätetään siis hyvinvointialueilla esim. suun terveydenhuoltoa, ikääntyneiden palveluita, lastensuojelua ja pelastuslaitosta koskien. Aluevaltuusto on hyvinvointialueen ylin päättävä taho. Sinne valitaan valtuutetut näissä vaaleissa.

    Muualla Suomessa hyvinvointialueet noudattelevat pitkälti maakuntien ja sairaanhoitopiirien olemassaolevia rajoja. Uudellamaalla näin ei ole. Helsinki järjestää omat palvelunsa ja muu Uusimaa on pilkottu neljään hyvinvointialueeseen, joiden erikoissairaanhoidon järjestämisestä vastaa HUS-yhtymä. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue vastaa 10 eri kunnasta (Espoo, Hanko, Inkoo, Karkkila, Kauniainen, Kirkkonummi, Lohja, Raasepori, Siuntio ja Vihti), joiden yhteenlaskettu väestöpohja on n. 470 000 asukasta. Väestövastuu on valtava ja asukkaiden yhdenvertaisuus ja alueemme kaksikielisyys on huomioitava.

    Uusilla valtuustoilla on mittava tehtävä päättää ensi keväänä periaatteista, joilla palveluja jatkossa alueella toteutetaan. Palvelustrategian muodostamiseen tarvitaan päättäjiä, jotka hahmottavat asioiden mittasuhteita ja loogisia seuraamuksia. Tarvitsemme palvelujärjestelmämme tuntemusta aivan ruohonjuuritason ammattilaisnäkökulmasta järjestelmätason lintuperspektiiviin. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen ja tietojohtamiseen erikoistuneena diplomi-insinöörinä haluan olla juuri näissä vaaleissa käytettävissä.

    Kirjoitus on julkaistu alunperin Facebookissa.