EMMI HAKULINEN

Aluevaaliehdokas 2245, kokoomus, Länsi-Uusimaa

Blogi

  • Henkilöstön työhyvinvointi keskiöön

    Aluevaalien alla on puhuttu paljon henkilöstöpulasta niin hoitohenkilöstön, terveyskeskuslääkärien kuin mielenterveyspuolen ammattilaisten (psykiatrit, psykoterapeutit ym.) osalta. Henkilöstövajaus on todellinen ongelma, joka vaatii moninaisia ratkaisuja pitkän aikavälin koulutusmäärien lisäämisestä lyhyen aikavälin johtamiskulttuurin muuttamiseen ja lisäapujen hakemiseen esim. yksityistä sektoria hyödyntämällä jonojen purussa.

    Se, mikä tilannetta ei ratko, on lainsäädännön tiukentaminen niin hoitajamitoituksen kuin perusterveydenhuollon hoitotakuun osalta. Ei vaikka SDP kuinka näin väittää. Tiukentuva lainsäädäntö puuttuvien osaajien tilanteessa “johtaa katastrofiin” Kaisu Pitkälän ja Pekka Mäntyselän 14.1. HS-mielipidekirjoitusta lainatakseni.

    Mitä sitten voimme aluevaltuustoissa saada aikaan? Itse haluan nostaa työhyvinvoinnin ja työntekijöiden pysyvyyden Länsi-Uudellamaalla yhdeksi keskeisistä aluevaltuuston seuraamista asioista. Korkea henkilöstövaihtuvuus, hakemuksettomat rekrytoinnit ja heikot tulokset niin johdon palautteissa kuin työntekijöiden hyvinvointikyselyissä eivät saa olla hyväksyttäviä alueella, joka on muuten Suomen houkuttelevinta seutua asua ja elää.

    Henkilöstön pitoon tulee myös panostaa. Palkkaharmonisaatio parantaa osan työntekijöiden oloja jo hyvinvointialueiden alkumetreillä mutta sen jälkeenkin on tehtävää. Kokemuksesta ja vastuunkannosta tulee voida palkita ja henkilöstön kouluttautumista tukea – se tukee sekä hoidon vaikuttavuutta että lisää työnantajan houkuttelevuutta nuorille ja pitoa kokeneille konkareille.

    Tarvitsemme lisäksi johtamiskulttuuria, jossa esihenkilöt ovat alaistensa puolella ja työaikajärjestelyissä tullaan ihmistä vastaan. Konkreettisena esimerkkinä palkaton lyhyt vapaa työntekijän toivomassa kohtaa voi säästää veronmaksajalta usean viikon sairaslomakustannukset myöhemmin. Samaan hengenvetoon on todettava, että huonoon johtamiseen meillä ei ole varaa ja siihen on voitava puuttua – tarvittaessa johtajamäärää vähentämällä. Vastuusta maksetaan, joten sitä on myös kannettava, niin toiminnan vaikuttavuudesta kuin omien työntekijöiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

    Loppuun on pakko korostaa, että tarvitaan myös toimintamallien uudelleenarviointia, teknologian hyödyntämistä sekä työperäistä maahanmuuttoa. Tekijäpulaa on myös soten ulkopuolella.

    Kirjoitus on julkaistu alunperin Facebookissa.

  • Perusterveydenhuollon hoitoonpääsylle kyllä – hoitotakuulle ei

    Perusterveydenhuollon hoitoonpääsy on vaalien kuuma peruna. Kaikki ehdokkaat lienevät samaa mieltä siitä, että hoitoon on päästävä, kun hoitoa tarvitsee. Erot nousevat esiin, kun arvioidaan, kuinka nopeasti ja millä perustein.

    Oma näkemykseni on, että julkisella puolella arvion hoidontarpeesta ja sen kiireellisyydestä pitäisi tulla ammattilaiselta asiakasta ja tarvittaessa omaisia kuullen. Perusterveydenhuollon jonoja on syytä lyhentää esim. Länsi-Uudellamaalla, jossa ns. T3-aika eli kolmas vapaa kiireetön aika lääkärille oli esim. monilla Espoon terveysasemilla vuonna 2021 90 päivän odotuksen päässä. Tämä on pitkä aika odottaa mietityttävän, lääkärin arviota vaativan vaivan kanssa.

    Tavoitteen asetanta tulee kuitenkin miettiä kuntoon. Jonoja ei ole tarve nollata eikä edelleenkään kaikkien vaivojen kanssa ole tarve nähdä lääkäriä. Kummankaan tavoittelu ei ole vaikuttavaa yhteisten voimavarojen käyttöä. Myös perusterveydenhuollon 7 päivän kiireettömän hoidon hoitotakuuta tulisi mielestäni tarkastella kriittisesti.

    Hoitotakuun ideana on, että hoidon tarpeen arvion jälkeen hoitoon pääsee 7 päivän sisällä – riippumatta siitä vaatiiko hoidon kiireellisyys lääkärikäyntiä juuri viikon sisällä. Kaikki potilaat eivät tätä tarvitse. Osa on aidosti kiireettömiä, mutta heidät tulisi kuitenkin jossain kohtaa lääkärin tavata. Laki vaatisi näiden potilaiden priorisoimista ajanvarauksessa, jonka tehtävänä on myös pitää huoli, että jo käynnistetyt hoidot saatetaan maaliin, kroonikoiden kontrollit hoidetaan ajallaan eivätkä käynnissä olevat hoidot pitkity. Pahimmillaan pelkään, että hyvää tarkoittava laki sitoo ammattilaisten käsiä ja johtaa sakkaavan järjestelmän osaoptimoitiin: priorisoidaan jonoja ja hoitojen aloittamista hoidettujen potilaiden sijaan. (Kertaluokkaa pahemmassa tilanteessa karsitaan vielä hoidontarpeen arviosta resurssia, jottei hoitoa odottavia pääse kertymään.)

    Käynnissä olevassa, massiivisessa uudistuksessa toivoisin lainsäätäjiltä hoitoonpääsyn kohdalla malttia. Kun kädessä on vasara, moni asia näyttää naulalta. Lainsäädännön tulisi kuitenkin olla viimeisiä keinoja ratkaista aidosti monimutkaista ongelmaa. Laki ei kannusta oikeaan suuntaan vaan potkii siihen kirjattuun suuntaan.

    Hoitoonpääsyä voidaan ja tulee kuitenkin kehittää. Ratkaisuja onneksi myös löytyy ja niitä on implementoitu hyvin tuloksin yksityisellä sektorilla, YTHS:llä ja julkisella puolella ympäri Suomea. Esimerkiksi sähköisillä palvelukanavilla ja ratkaisuilla voimme nopeuttaa helppojen potilastapausten hoitoa ja rauhoittaa ammattilaisten työtä. Hoidon jatkuvuutta parantamalla esim. omahoitajamallilla tai hammaslääkärien vaihtuvuutta vähentämällä voimme taas vähentää turhia palvelukäyntejä ja tehostaa ajankäyttöä, kun potilaan tilanne ja hoitosuunnitelma on jo ammattilaiselle tuttu. Yksityisiä toimijoita tulee myös hyödyntää jonojen purussa erityisesti nyt pian kahden koronavuoden jälkeen. Emme voi vain lisätä vaatimuksia ja jatkuvasti vaatia terveydenhuollon työntekijöitämme venymään.

    Jonoja on lyhennettävä tekemällä asioita fiksummin tai tarvittaessa hankkimalla apuja. Samalla ammattilaisille tulee kuitenkin jättää eväitä arkityönsä priorisointiin. Siksi ratkaisut, ei lainsäädäntö, edellä hoitoonpääsyn kohdalla.

    Kirjoitus on julkaistu alunperin Facebookissa.

  • Fokus olennaiseen eli paljon palveluita tarvitseviin

    Aluevaaleihin on enää vajaa kuukausi. On korkea aika siirtää keskusteluissa fokus jonoista olennaiseen.

    Vuositasolla n. 10% väestöstä kohdentuu n. 80% julkisista sote-menoista. Tähän joukkoon kuuluu mm. vanhuspalvelujen asiakkaita, valtaosa sosiaalipalvelujen muista asiakasryhmistä, monisairaita, kroonikoita ja kalliita somaattisia sairauksia sairastavia mutta myös yksittäisenä vuonna paljon palveluita käyttäviä kuten synnyttäjiä ja äkillisesti sairastuneita. Muu väestö käyttää keskimäärin vain yhtä palvelua vuodessa ja sitäkin yleensä terveydenhuollon puolella (huom! osa ei siis tarvitse julkisia sote-palveluja yksittäisenä vuonna ollenkaan – hyvä heille).

    Jos juutumme poliitikkoina vaatimaan nopeaa hoitoonpääsyä isolle enemmistölle, jonka hoidon tarve on vähäinen ja kiireetön, päädymme vain paisuttamaan julkisia sote-menoja entisestään. Keskittymällä taas paljon palveluita käyttävien tilanteiden ratkomiseen yli sektorirajojen ja siihen, ettei tähän ryhmään päädytä turhaan tai turhan aikaisin, toimimme järjestelmätasolla vaikuttavasti.

    Kuka tahansa meistä voi olla paljon palveluita tarvitseva yksittäisenä vuonna tai elämäntilanteen muuttuessa. Kun näin käy tai on jo käynyt, palveluiden on pelattava saumattomasti yhteen, jotta saamme oikeaa palvelua ja ongelmamme eivät paisu.

    Ratkaisuna tarvitsemme toimivia palvelupolkuja ja -verkkoja. Tiedon pitää liikkua toimijoiden välillä ja ratkaisuja tulee hakea joustavasti sekä olemassaolevaa palvelutarjoamaa että muita mahdollisia yksilölle relevantteja ratkaisuja hyödyntäen. Käytännössä tämä vaatii esim.

    – ammattilaisia, joilla on pääsy sekä sosiaali- että terveyspuolen tietojärjestelmiin,

    – ammattilaisia, jotka tuntevat julkisen palveluvalikoiman omaa sektoriaan laajemmin,

    – tietoa sekä ammattilaisille että palvelun käyttäjille palveluista ja palveluntarjoajista yksityisellä ja kolmannella sektorilla sekä

    – joustavuutta ratkoa uusia esiin tulevia tilanteita myös uusin keinoin yhdessä yksilön ja tämän omaisten kanssa.

    Paremmalla koordinoinnilla ja tiedonkululla voidaan saavuttaa sekä kustannusvaikuttavuutta että siirtää vastuuta mahdollisesti valtavista kokonaisuuksista yksilöltä ja omaisilta ammattilaisille. Samalla vapautamme heidän voimavarojaan muuhun merkitykselliseen ja mahdollisesti myös tuottavaan toimintaan.


    Kirjoitus on julkaistu alunperin Facebookissa.

  • Mistä aluevaaleissa on kyse?

    Vaikka sote-uudistusta on valmisteltu jo pitkään ja ryöpytetty mediassa, uskon, että monelle äänestäjälle on edelleen epäselvää, mistä näissä vaaleissa on kysymys ja mitä nämä uudet hyvinvointialueet oikein ovat – erityisesti Uudenmaan alueella, johon sorvattiin muusta Suomesta poikkeava malli.

    Sote-uudistuksen tavoitteena on siirtää palveluiden järjestämisvastuuta pieniltä kunnilta suuremmille alueille. Isommat väestövastuualueet mahdollistavat monipuolisempien palvelujen tarjoamisen kansalaisille myös pienissä kunnissa ja lisäävät kansalaisten yhdenvertaisuutta, kun palvelutarjoama ja palvelujen myöntämisen kriteerit yhdenmukaistuvat. Eduskunnassa läpimenneessä sote-mallissa näitä isompia alueita kutsutaan hyvinvointialueiksi.

    Hyvinvointialue on nimenä hieman harhaanjohtava, koska valtaosa varsinaista hyvinvointia tuottavista palveluista (sivistystoimi, liikuntapalvelut, kulttuuripalvelut) on uudistuksen jälkeenkin kuntien vastuulla. Sen sijaan terveys- ja sosiaalipalveluiden ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy 2023 alussa kunnilta hyvinvointialueille. Jatkossa palvelutarjoamasta, palvelupisteistä ja resursseista päätetään siis hyvinvointialueilla esim. suun terveydenhuoltoa, ikääntyneiden palveluita, lastensuojelua ja pelastuslaitosta koskien. Aluevaltuusto on hyvinvointialueen ylin päättävä taho. Sinne valitaan valtuutetut näissä vaaleissa.

    Muualla Suomessa hyvinvointialueet noudattelevat pitkälti maakuntien ja sairaanhoitopiirien olemassaolevia rajoja. Uudellamaalla näin ei ole. Helsinki järjestää omat palvelunsa ja muu Uusimaa on pilkottu neljään hyvinvointialueeseen, joiden erikoissairaanhoidon järjestämisestä vastaa HUS-yhtymä. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue vastaa 10 eri kunnasta (Espoo, Hanko, Inkoo, Karkkila, Kauniainen, Kirkkonummi, Lohja, Raasepori, Siuntio ja Vihti), joiden yhteenlaskettu väestöpohja on n. 470 000 asukasta. Väestövastuu on valtava ja asukkaiden yhdenvertaisuus ja alueemme kaksikielisyys on huomioitava.

    Uusilla valtuustoilla on mittava tehtävä päättää ensi keväänä periaatteista, joilla palveluja jatkossa alueella toteutetaan. Palvelustrategian muodostamiseen tarvitaan päättäjiä, jotka hahmottavat asioiden mittasuhteita ja loogisia seuraamuksia. Tarvitsemme palvelujärjestelmämme tuntemusta aivan ruohonjuuritason ammattilaisnäkökulmasta järjestelmätason lintuperspektiiviin. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen ja tietojohtamiseen erikoistuneena diplomi-insinöörinä haluan olla juuri näissä vaaleissa käytettävissä.

    Kirjoitus on julkaistu alunperin Facebookissa.

  • Ehdolla aluevaaleissa 2022

    Olen ehdolla Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoon!

    Menossa on historiallinen uudistus, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy vuonna 2023 kunnilta uusille hyvinvointialueille. Tammikuun aluevaaleissa valitaan hyvinvointialueen ylin päättävä toimielin, aluevaltuusto, jolla on tärkeä ja vastuullinen tehtävä päättää, miten palvelumme järjestetään tulevaisuudessa niin, että yhteiset palvelut taataan kaikille, ihmiset voivat paremmin ja rahaa riittää myös muille julkisen sektorin toimijoille ja kansalaisten omaan käyttöön.

    Olen viimeiset neljä vuotta tukenut kuntia ja sairaanhoitopiirejä sote-palveluiden kehittämisessä konsulttina Nordic Healthcare Groupilla ja syksystä lähtien virkamiehenä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Olen hyvin perillä julkisen sote-järjestelmämme koukeroista ja hyvinvointialueemme kytköksistä yksityissektoriin ja järjestöihin, sekä (myös jatkossa) kuntiin, sairaanhoitopiiriin (HUS) ja valtioon. Haluan olla osaltani rakentamassa järjestelmää, jossa ratkaisuja haetaan yli sektorirajojen kansalaisten ja veronmaksajien hyväksi.

    Tarvitsemme järkeviä päättäjiä edustamaan koko Länsi-Uuttamaata yhteistyössä ratkaisuja etsien. Olen Kirkkonummella kasvanut, Otaniemessä opiskellut ja Matinkylään muuttanut diplomi-insinööri ilman aiempaa kunnanvaltuustopaikkaa tai lainsäätäjäroolia ja näiden tuomaa painolastia. Nyt haluan tuoda osaamiseni kotiseutuni käyttöön aluevaltuustossa ja olla mukana päättämässä, mihin suuntaan palvelujärjestelmäämme rakennamme.

    Ensimmäisille aluevaltuustoille budjetti tulee valtiolta annettuna ja Länsi-Uudellamaalla rahamäärä laskee nykytilanteeseen nähden. Tämä on haaste mutta samalla mahdollisuus, koska se pakottaa järjestelmäämme uudistumaan ja meitä päättäjiä priorisoimaan. Meidän on hyvinvointialueellamme opittava nyt toinen toisiltamme, karsittava päällekkäistä hallintoa ja järjestettävä yhdessä vaikuttavia, oikein kohdennettuja palveluita, joilla luomme pohjan myös tulevaisuuden hyvinvoinnille.

    Tervetuloa mukaan (ja muistathan äänestää)!

    Kirjoitus on julkaistu alunperin Facebookissa.

Arkisto

Kategoriat, tagit, julkaisuajankohta