Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue päätti edetä potilas- ja asiakastietojärjestelmäratkaisussa kilpailutukseen. Apottia ei siis tule.
Päätös tehtiin maanantaina aluehallituksen kokouksessa ja sen pohjana oli sekä virkajohdon suositus että tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan yksimielinen lausunto kilpailutuksen puolesta. Taustalla oli keväällä ja kesällä toteutettu laaja selvitystyö, jossa kuultiin sekä eri tietojärjestelmätoimittajia markkinakartoituksen kautta että henkilöstöä hyvinvointialueen oman käytettävyystutkimuksen myötä. Selvitykset nähneenä olen ollut erittäin tyytyväinen sekä päätöksen valmisteluun että tehtyyn päätökseen. Päätöstä ei ole tehty vain mielikuvien pohjalta vaan kattavaan vertailutietoon nojaten ja ammattilaisiamme kuullen. Nämä eivät ole antaneet päättäjille muuta loogista vaihtoehtoa kuin sanoa ”vahva ei” Apotille.
Moni on ollut huolissaan järjestelmäkentän pirstaloitumisesta Uudellamaalla ja kansallisestikin. Itse koen, että on suomalaisten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten etu, että meillä on markkinoilla useampia vaihtoehtoja tarjolla (sekä yksityisiä että inhouse-ratkaisuja). Kilpailulla on tapana tehdä hyvää sekä laadullisen kehityksen että kustannuskehityksen näkökulmista, kannustaen positiiviseen erottumiseen ominaisuuksien osalta ja pitämään kustannukset aisoissa. Tavoitteena tulisikin yhden kansallisen järjestelmän sijaan olla, että tiedot liikkuvat järjestelmärajojen yli, riippumatta järjestelmätoimittajista. Tätä edistetään onneksi jo kansallisesti mm. THL:n tiedonhallinnan ohjauksen kautta.
Seuraavana askeleena on kilpailutus ja sen strategisten askelmerkkien asettaminen. Omalta osaltani toivon, että mammutin sijaan tunnistetaan keskeiset kilpailutettavat kokonaisuudet ja ollaan valmiita tarvittaessa pilkkomaan pakettia osakokonaisuuksiin. On tärkeää, että kustannusten lisäksi järjestelmien ominaisuudet ja käytettävyys pidetään kilpailutuskriteereissä vahvasti mukana. Samalla toivon, että mahdollistuisi myös pienempien toimijoiden kilpailuun osallistuminen. Näillä voi olla vahvemmat insentiivit pitää oma palasensa ns. mintissä kuin valtavalla toimijalla, joka toimittaa koko roskan. (Tämän todettuani, olen jälleen iloinen, että emme päädy Apottiin, joka oli alun alkaenkin liian suuren kokonaisuuden kilpailutuksen tulos.)
Kirjoitus on julkaistu alunperin Facebook-sivullani.